Ihana isoäiti :)

Minulla mummua ei pitkään ehtinyt olla... mutta isoäidin lämmön ja mummolan kiikkutuolin tunnelman (jossa tietenkin mummo iltaisin virkkasi pelargonien katveessa) saa mieleensä jo ihan tästä suloisesta kankaastakin.

Tästä Isoäidinneliö-trikoosta piti alunperin tulla liuta liivimekkoja, mutta kun se hups vain hupeni osittain muihin projekteihin, päätin leikkoa loput pipoiksi. Eikä ollutkaan aivan huono valinta. Ihania, "virkattuja" myssyjä syntyi monta kappaletta. :)

Sopivan lörppinä, tietysti.

Kaunis kuosi ja juuri sopiva tällaiselle ihmistyypille, joka on aivan liian kärsimätön oikeasti virkkaamaan. ;)

Ja onhan tämä päähine huolettomampi heittää noin vaan pesukoneeseenkin.

Velour- ja fleecetilauksia maailmalta odotellessa, ja uusia kujeita miettiessä olen ommellut myös hiukan lisää neuvolakortinkansia. 

 Muistan erään tuttavani kerran kysäisseen, mihin näitä tarvitaan?

Noh, ei kai ihan oikeasti mihinkään. Mutta ovathan ne aika paljon nätimmät kuin neuvolasta saadut muovikuoret.

(Vink* Näihin mahtuvat ne neuvolan muovikuoret sisälle tueksi!)

Itse ajattelisin myös, että on ihana säilyttää kunkin lapsen neuvolakortit ja -tiedot muistoina ja säilöä ne vaikkapa sinne "vauvalaatikkoon" yhdessä ensimmäisten/rakkaimpien vaatteiden ja muiden pienten muistojen kanssa. Sopivaan "kuoreen" puettuna, tietenkin!

Ja kukapa tietää, miltä kangaskuosit esim. 20-30 vuoden kuluttua näyttävät..? Voihan olla niinkin, että nämä ovat silloin tosi "retroja" ja tuovat ihanan tuulahduksen lapsuudesta meidän jälkipolvillemme. ;)

Joissakin näissä isompikuvioisissa kansi saattaa luonnollisestikin hieman vaihdella.

Leikkaan kannet kuitenkin aina niin, että etukanteen tulee ehjä, kiva kokonaisuus. Se tarkoittaa kankaan huomattavasti suurempaa menekkiä ja runsaammin hukkapaloja, mutta en itsekään tykkäisi ostaa kantta, jossa on ylösalainen hiiri ja puolikas teekannu... :)

Tietysti näissä pikkukansioissa voi säilöä paljon muutakin, esim. passeja tai vaikkapa jotain pientä muistiinpanovihkosta käsilaukussa. :)